Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Kaikki se hyvä, mitä emme näe.


Kaikki se hyvä, mitä emme näe.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten vesilasin, joka on puolillaan vettä, voisi nähdä puoliksi täytenä, ei puoliksi juotuna?

Seuraathan mukana.

Meille tapahtuu elämän aikana ikäviä asioita. Jotkut niistä seuraavat meitä mukanamme, eikä meillä ole muuta kuin hyväksyä ne – tai jos kykenemme muuttamaan niitä – ratkaista ne jollakin tavalla. Usein ratkaisu on vain vaivannäköä. Toisaalta kyseessä voi olla suurenkin pelon kohtaaminen, eikä kukaan voi taata, mikä ratkaisu tuottaa parhaimman lopputuloksen.

Yksi asia on kuitenkin varma.

Meillä on mahdollisuus nähdä ympärillämme, itsessämme, toisissamme kaikesta huolimatta jotain hyvää.

Olipa taakka kuinka raskas tahansa, olipa elämän väistämättä eteen tuomat ikävyydet kuinka ilkeitä, inhottavia tai raastavia tahansa, meillä on mahdollisuus huomata hyvä ympärillämme.

Kuinka?

Aloitetaan yksinkertaisesta harjoituksesta: Kun menet lähiaikoina kauppaan, mitä huomaat? Jos pyytäisin sinua kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon ystävällisyyttä näet ympärilläsi, kenties hämmästyisit. Miten niin ystävällisyyttä? Missä? Kun kiinnität oikein huomiota, alat huomata, että maailmassa on ystävällisyyttä hyvin paljon – ja juuri siellä missä sinä olet, kaupassakin. Kun katsot hedelmiä pursuavia ostoshyllyjä tai laatikoita, hienosti järjesteltyjä muropaketteja, ja kassalla sinun palvelevia henkilöitä, alat huomata, että toden totta – tämä kaikki on ystävällisyyden voimaa. Joku on tuonut nämä hedelmät tänne, ja sinun on helppo ne ottaa mukaasi. Joku jaksaa laittaa hyllyt siististi, niin että yletät tuotteisiin. Joku on kassalla (nykyisin on myös itsepalvelukassoja) helpottamassa maksua. Ja kun kävelet kaupasta pois, huomaat vielä, kuinka puhtaat lattiat ovat ja kuinka kaikessa sovussa ihmiset parkkeeraavat autojaan parkkihallissa. Kaupassa käynti sujuu useimmiten ongelmitta.

Tämä lyhyt esimerkki osoittaa, että voimme nähdä hyvän, jos rohkenemme avartaa sydäntämme. En sano, että se olisi helppoa ja että se olisi aina mahdollista, mutta useimmiten kyllä. Toisinaan kipumme voi viedä kaiken huomion, olipa kyseessä fyysinen tai emotionaalinen kipu. Mutta kun saamme käsiteltyä akuutin hädän ja tuskan – meillä on mahdollisuus nähdä kiitollisuutta monessakin asiassa.

Usein tämä lähtee liikkeelle siitä, että tunnistaa ja huomaa oman kielteisyyden. Toisinaan olemme kuin täynnä negatiivista energiaa. Tällöin on hyvä pysähtyä ja miettiä: Miksi oikeastaan olen juuri nyt kielteisessä tunnetilassa? Olenko stressaantunut? Olenko jostakin syystä ahdistunut? Olenko vihainen? Arvostelenko itseäni jostakin asiasta? Onko minulle sattunut jotain?

Aivoissa vallitsee niin sanottu negatiivinen vinouma. Meillä on luonnollinen taipumus kiinnittää viisi kertaa enemmän huomiota negatiivisiin asioihin, kuin positiivisiin asioihin. Evoluution näkökulmasta on ollut hyödyllisempi havaita myrkysieni kuin ihailla poutaista säätä.

Kun tunnistaa oman kielteisyyden, voi hiljalleen yrittää avartaa sydäntä hyville asioille. Se ei tarkoita sitä, että ikävät asiat häviäisivät tai ne lakastaisiin maton alle piiloon – se tarkoittaa sitä, että ei kiellä itseään näkemästä myös hyviä asioita.

Sillä usein juuri elämän koetellessa meitä, me kieltäydymme kaikelta hyvältä. Haluamme pitää tiukasti kiinni kurjuudesta ja siitä pahasta mikä meille on tapahtunut. Tämä luo etäisyyttä meihin itseemme, mutta myös ympäröivään maailmaan. Tunnemme kyllä olevamme turvassa (tosin olemme turvassa myös kaikelta hyvältä), sillä pelkäämme asioiden muuttuvan vielä pahempaan suuntaan ja siksi emme uskalla kurkottaa hyvään ympärillämme.

Pelkäämme enemmän sitä valoa mikä meissä on, kuin sitä varjoa, joka meitä seuraa.

Toisinaan elämä on todella kurjaa. Toisinaan elämä laittaa polvilleen.

Joskus se laittaa katsomaan silmiin jopa kuolemaa.

Elämä pistää miettimään – ja etsimään sisäistä voimaa selvitä kaikesta surusta, häpeästä, vihasta, tuskasta, alakulosta.

Ja se antaa meille mahdollisuuden valita: Mikä on meidän suhteemme kaikkeen tähän.

Toivon tämän tekstin rohkaisevan sinua.

Toivon, että tämä teksti antaa sinulle mahdollisuuden huomata hyvä.

Minä huomaan sinut – sinä olet hyvä (ellen sanoisi, jopa erinomainen).

Mitä asioita sinä huomaat tällä hetkellä ympärilläsi? Mikä on hyvää? Mistä olet kiitollinen?

Pysähdy hetkeksi ja havainnoi.

Ja uskalla antaa tilaa kaikelle sille, mikä luo rikkautta elämään ja antaa valoa näinä pimeinä päivinä.

Puolillaan olevan juomalasin voi nähdä kahdella tapaa – eikä kumpikaan niistä ole väärä tai oikea.

Toisinaan joudumme katsomaan elämää niin, että lasi on puoliksi tyhjä, mutta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että voisimme alkaa nähdä lasin myös puoliksi täytenä.

Ja vieläpä lopuksi juoda sen ja nauttia kaikesta siitä mitä vesi, siis elämä meille tarjoaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olet mitä ilmeisemmin oikeassa ammatissa mitä aatoksiisi tulee. Kiitos!

Suomalainen jurottaja puskee menemään ajattelematta sen enempää negatiivissa kuin ylistämään koska häntä suomeksi sanottuna alitajussa vituttaa kaikenlainen vääryys mikä suomalaista jurottajaa tuntuu kohtaavan joka puolelta, ja varsinkin tuolta yläpuolelta, enkä tarkoita sillä niinkään kaamosta ;D

Mutta tosiaan, enemmänhän meillä on vielä niin hyvää kuin niinkään pahaa, jotain ööö, suhteessa 9/2. Riippuu.

Käyttäjän JussiMkinen1 kuva
Jussi Mäkinen

Itse tarvitsen tasaisin väliajoin työkaluja, jotta tästä hektisyyden keskeltä näkee sen peilipinnan, joka heijastuu itsestäni muille. Peilipinnan heijastuksen kohtaamisen ja sisäistämisen jälkeen pystyn taas muokkaamaan omaa suhdettani eri ihmisiin ja asioihin (vrt. kauppaharjoituksesi). Metodisi kuulostavat ihmisläheisiltä ja helposti lähestyttäviltä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen usean vuoden ajan huomannut ympärilläni olevan hyvän. Huomioimiseni alkoi, kun huomasin, miten energinen on paikkakunnalleni istutettu ruusupenkki täynnä punaisia ruusuja. Huomasin, miten energinen se oli ja miten sain siitä itsellenikin energiaa.

Mielestäni jostakin syystä meillä ihmisillä sisäinen muutospyrkimys on liian tehokkaalla käynnillä nyt, kun moni hyvä asia, kuten esimerkiksi blogistin kuvailema ruokakauppa, oltaisiin muuttamassa vaikkapa sitten niillä itsepalvelukassoilla. Omasta mielestäni niillä ei maksamista helpoteta, vaan robotit tuottavat sellaista muutosta, joka vähentää olemassa olevaa hyvää. Meidän ihmisten pitäisi olla valppaina siinä, että myös säilytämme niitä saavutuksia, joita on olemassa. Asioiden muuttaminen ei aina ole paras ratkaisu. Jos kehitys kulkee robottien suuntaan kovin voimakkaasti, on vaarassa ihmisten ja ihmisarvon jäävän jalkoihin, ennen kuin elämässä kehitetään korvaavat ratkaisut, mm. rahoituksen keinoin.

Tämän blogin suosituimmat