Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Onnea ja Menestystä! - Oletko astunut sosiaalisen median suurimpaan ansaan?

Oletko törmännyt internetissä ja sosiaalisessa mediassa oman elämänsä elämäntapavalmentajiin, tai kenties itseään, työtään, unelmiaan tai kovalla työllä reenattua vartaloaan esille tuoviin ihmisiin, jotka näyttävät omissa kuvissaan olevan onnensa hekumoissa, koska ovat saavuttaneet tietyn määrän lihaksia, pudottaneet painoa, ehkäpä perustaneet yrityksen, ostaneet talon, matkustelleet kauas? Oletko lisäksi lukenut heidän postauksia siitä, kuinka he kannustavat sinua samoihin päämääriin ja unelmiin? He rohkaisevat sinua jatkamaan kohti unelmia ja auvoista onnea. He myyvät sinulle illuusion elämästä ja olet valmis ostamaan sen?

Pysähdy hetkeksi.

Oman elämänsä self-help-ihmiset ja nämä sosiaalisen median näyteikkunassa seuraajia niittäneet yrittävät rohkaista sinua hyvää tarkoittaen, mutta tehdäkseen sen, he saavat sinut ensin uskomaan, ettet ole yrittänyt tarpeeksi. He saavat elämäsi kenties tuntumaan siltä, että ilman menestystä se ei tunnu miltään, ole mitään.
  Tällä tavalla he lunastavat lupauksensa helpommin, sillä puheillaan he saavat sinut pian yrittämään, kunhan ensin ovat saaneet sinut uskomaan ettet ole yrittänyt.

Ihailet heidän kannustavaa voimaa ja rohkeutta puhua asioista, mutta et todellisuudessa ole huomannut, että juuri he saavat sinut eniten tuntemaan riittämättömyyttä. Täytyykö minunkin näyttää, kuulostaa, tuoksua ja olla niin kuin hän, joka julistaa menestyksen tietä, ehkä ajattelet?

Mutta hänhän näyttää onnelliselta?

Vieläpä sinua varten.

Pahinta on, että nämä jo varsin kulunutta elämänfilosofiaa jakelevat varsin yritteliään oloiset ihmiset saavat sinut todella uskomaan, ettet ole elämässäsi tehnyt juuri yhtään oikeaa valintaa, ollut kertaakaan oma itsesi, uskonut ikinä omiin arvoihisi, tai pitänyt ikinä puoliasi, varsinkaan tehnyt tai harjoitellut riittävästi. Heidän retoriikkansa vilisee sellasia sloganeita, kuin ”Usko itseesi”, ”Älä mieti mitä muut ajattelevat”, ”Tee joka päivä parhaasi”.

Todellisuudessa olet tehnyt kaikkea näistä. Veikkaan, että jopa aidommin ja enemmän kuin he.

Olet elänyt omien arvojesi mukaista elämää.

Olet todennäköisesti itseasiassa onnistunut elämässäsi varsin hyvin.

Olet jättänyt monesti miettimättä mitä muut ajattelevat. Yrität varmasti parhaasi, vaikka et pysty aina antamaan parastasi. Olet uskonut itseesi, et muuten olisi siinä.

Aina voi olla parannettavaa.

Ja kun puhutaan siitä, että menestyy siinä mitä tekee: Työn on oltava sinnikästä, pitkäjänteistä ja kovaa.

Ja tietenkin elämään kuuluu myös yllätyksiä ja vastoinkäymisiä.

Tässä kohtaa ajattelet ehkä, ettet ole menestynyt samalla tavalla kuin vaikkapa (sosiaalisen) median esille nostamat (some) julkimot? Mutta mitä on menestys? Se sinun täytyy määrittää itse, mutta oma määritelmäni kuuluu näin: Lopulta kyseessä on tunne- ja mielentila. Kysynkin sinulta, kumpi on mielestäsi menestyneempi: Äiti, joka on kasvattanut lapsen kaikessa hiljaisuudessaan aikuiseksi vai suuren keikka-areenan täyteen myynyt laulaja? Entäpä opintonsa vaikeasta sairastelusta huolimatta loppuunsa saanut opiskelija vai ralli-autossa maailmalla mainetta niittävä kuski?

Molemmat vaativat paljon uhrauksia, molemmat vaativat paljon tahdonvoimaa, molemmat vaativat paljon paljon työtä, molemmat.

Harva voi sanoa olevansa yhtä menestynyt molemmissa ja olevansa vielä rehellinen.

Kyse on siitä mitä yhteiskunnassa arvostetaan, siis siitä mitä ihmiset pitävät arvossa. Paljon annetaan arvoa sille, kun ihmiset juhlivat laivojensa kannella, kulkevat seurapiirijuhlissa ja asuvat merenrannalla. Ja sille, että omistaa koko elämänsä omille unelmille.

Ehkä jokainen haluaa jollakin tavalla menestyä omassa elämässään.

Saavuttaa asioita, joista on unelmoinut.

Tässä liberalismin ajassa maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Nämä jatkuvaa elämän onnea, autuutta ja taistelutahtoa myyvät sloganit, mielikuvat, sosiaalisen median tarinat saavat myös paradoksaalisesti elämän tuntumaan enemmän siltä, ettei enää riitä, jos ei joka aamu herää punnertamaan kello viisi.

On todentotta, että esimerkiksi työelämä on vaatimuksineen kiristinyt, jokaisen on pidettävä huolta itsestään, mutta uskoisin, että ihmiset kaipaavat ennemmin pois suorituskeskeisyydestä, kuin sitä lisää.
  Elämästä on tehty gladiaattoreiden taisteluareena, ja jos elämän odottaa olevan taistelua, taipumuksena on tulkita, nähdä ja kuvitella todellisuuteen yksityiskohdat, jotka sopivat kertomukseen. Tästä seuraa se, että jokaisella alkaa olla paineita siitä, riittääkö enää itsenään ilman jatkuvaa taistelua olla parempi kaikessa mitä tekee. On hyvä, että pyrkii nostamaan tasoaan, mutta syyt tekemiselle, oli kyseessä sitten salille meneminen, talon hankkiminen tai työuraan keskittyminen, jonkun taidon sinnikäs harjoittelu, alkaa hämärtyä.

On tultu siihen pisteeseen, jossa menestystä arvostetaan, mutta ihmisenä olemista ei.

Sinun on menestyttävä, jotta voit olla jotakin. Arvokas, hyväksytty, onnellinen, iloinen.

Tämä on se kuva ja näennäinen totuus, jota sinulle ja minulle myydään.

Kaikki ei tietenkään ole niin mustavalkoista, mutta ääripäiden kautta alkaa hahmottamaan paremmin kokonaisuutta. Parhaimmillaan instagramissa esille pompsahtava elämänohje osuu juuri naulankantaan, mutta sillä harvoin on montaa minuuttia pitempää vaikutusta. Toisen ponnistelut kannustavat itseäkin yrittämään. Mutta minkä vuoksi?

Eikö elämänohjeita saisi sitten enää jaella? Kyllä saa. Ihmiset tarvitsevat ohjeita, vinkkejä, neuvoja, vertaistukea. Parhaimmillaan muun muassa aidoilla kirjoilla, self-help-oppailla voi parantaa merkittävästi elämänlaatua, löytää itsestään uusia ulottuvuuksia ja muokata ajattelu- ja toimintatapojaan. Joku on löytänyt motivaattorin instragramista ja saa lohtua elämään. Siinä ei ole mitään väärää. Kannustan ihmisiä siihen. Teen itsekin niin.

Kyse on pikemminkin siitä, että liian harva tietää mitä jahtaa ja miksi jahtaa.

Ihmiset tuntuvat hylkäävän oman  onnellisen elämän mahdollisuudet ja ennen kaikkea omat arvonsa ollakseen yhtä onnettomasti onnellisia, kuin nämä ”voit saavuttaa mitä vain” – sloganeja viljelevät oman elämänsä sankarit.

On syntynyt illuusio onnesta ja menestyksestä, jota elätetään, varsinkin instagramissa, eikä kukaan enää aidosti tiedä missä mennään.

Menestys on hyvä asia, se että uurastus työssä, uurastus arjessa, uurastus sairauden voittamisessa, uurastus jossakin palkitaan.

Olisi turhauttavaa ponnistella tuhansia tunteja jonkun asian eteen, jos siitä ei saisi minkäänlaista kiitosta, huomiota, arvostusta, kehuja, hyvää oloa, edes itseltään.

Se on hienoa, että ihminen kykenee kasvattamaan lihaksiaan, uraansa, taitojaan ja lapsiaan. Joskus jopa samaan aikaan.

Tai etenemään työnsä tai harrastuksen parissa niin pitkälle, että heikompaa hirvittää.

Onnellisuus on hienoa, se, että elämässä ei ole esteitä kokea tuota auvoista tilaa.

Tässä kohdassa aikaa ja yhteiskuntaa meillä on kaikki ne liberaalit oikeudet tavoitella menestystä ja onnellisuutta, tavoitella unelmiamme.
 
Tärkeää on selvittää itselleen ne syyt, miksi haluaa antaa kaikkensa, tai edes paljon jollekin asialle.

Sosiaalisen median aikakaudella internet on täynnä menestystarinoita ja menetystarinoita. Kaikissa ylistetään lopulta ihmistä.

Minä uskon ja olen vakuuttunut siitä, että menestys on hyvästä, jos ihminen tulee matkallaan enemmän itseksi ja vähemmän toiseksi (lue vähemmän egoa, enemmän minuutta).

Myös menetyksen kautta voi tapahtua näin.

Voit mitata ihmisten menestystä yhä lihaksien koolla, lehtijuttujen määrällä, talon neliömäärällä, vaikutusvallalla, auton hinnalla tai seuraajien määrällä.

Sellaista menestys voi tuoda eittämättä tullessaan.

Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että vähintäänkin yhtä tärkeät menestystarinat ovat yleensä niitä, joista kerrotaan vähiten.

Se, että sinulla on vierelläsi on edes yksi hyvä ystävä, olet jonkun hyvä ystävä, sinulla on muutakin ajateltavaa kuin oma napasi, pystyt olemaan rehellinen itsellesi ja toisille, selviät päivästä toiseen taakkojesi kanssa, et puhu selän takana pahaa muista, et alenna muita, et sido arvoasi materiaaliin tai saavutuksiin, arvostat sisimmässä itseäsi, arvostat muita myös ilman saavutuksia, olet läsnä, kuuntelet, välität.

Olethan muistanut pitää myös näitä menestystarinoina?

Toivon sinulle onnea ja menestystä!
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Pohtimaan herättävää pohdintaa, tosin tyypillisen länsimaisen elämänfilosofian kritiikin tapaan kärjistää voimalla.

Monet meistä yrittävät liian vähän, jotta saavuttaisivat jotain. Vaikka terveys vaatisi painonpudotusta, liian harva onnistuu. Kansakunta kärsii tahdon puutteesta. Emme jaksa keskittyä vaan haluamme elbata vapaalla. Emme halua uhrata joutenoloa saati rasittua yhtään enempää.

Emme jaksa, koska - ehkäpä - valvomme töllöä ja kännykkää tuijottaen liian myöhään. Joskus saadaan aikaan, joko kriisin tai innostamisen ansiosta. Pakko on usein paras konsultti.

Ihmisen hyviin elämäntaitoihin tulee kuulua rentous, kärsivällisyys ja sitkeys. Rennosti ottava ei stressaa ja masennu toisen saavutuksista. Moni osaa ja välillä ihailen milloin kenenkin tavallisen ihmisen sitkeyttä.

Käyttäjän JoonasMiettinen kuva
Joonas Miettinen

Tämäkin puoli on totta. Ehkäpä näiden ääripäiden väliltä löytyy jonkunlainen totuus.

Tekstissä kyse onkin siitä, miksi pitäisi yrittää? Mikä on oikea syy tavoitella menestymistä jossakin? Miksi uhrata paljon jollekin?

Nämä syyt alkavat hämärtyä.

Ehkä myös juuri tästä johtuen painonpudotukset ja elämänmuutokset eivät onnistu.

Tai sitten niistä tulee pakonomaisia keinoja yrittää todistaa jotain.

On hyvä, että ihmiset kuntoilevat, pitävät itsestään huolta, menestyvät työssään ja harrastuksissaan, kuten kirjoitin.

Tästä kaikesta on kuitenkin tehty eräänlainen illuusio, tae siitä, että menestymisestä jossakin elämän osa-alueella seuraisi pysyvä onnellisuuden tila.

Pikemminkin näyttää siltä, että he jotka tätä illuusiota myyvät, ovat enemmän onnettomia, ja saavat ainoastaan tyydystä siitä, että joku kannattelee seuraajamäärällä heidän uskomustaan näennäisesti paremmasta elämästä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hieno kirjoitus.

”On tultu siihen pisteeseen, jossa menestystä arvostetaan, mutta ihmisenä olemista ei.

Paljon sanottu lyhyesti. Vuoden kovimpia lausahduksia.

Myös tarkennuskin on totta.

”Sinun on menestyttävä, jotta voit olla jotakin. Arvokas, hyväksytty, onnellinen, iloinen.”

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Syvällistä pohdintaa, johon on helppo yhtyä.
Vielä työelämässä ollessani, muistan kerran aamulla partaa ajaessa jupisseeni peilistä katsoneelle tutulle.”Jaaha Jaska, se on nyt sitten tässä ja tästä eteenpäin ei ole kuin alamäkeä, älä laskettele liian lujaa, niin pääset vielä pitkälle.” Kun karsii tavoitteista ja tarpeista epäoleelliset, murheet kutistuvat lähes olemattomiksi, läheisten arvo kasvaa kohisten ja alamäkeä on kiva lasketella.

Kaarina Leinonen

Itseksi tuleminen on maailman tärkein asia kukaan ei siltä välty.
Kuka ennemmin, kuka myöhemmin . Elämä vaan kuljettaa siihen jos on
vastaanottavaisuutta.

Kaarina Leinonen

Kaupustelijamiehet taisivat olla asialla alun kommenteissa. Ei elämä ole
sen parempaa oli sitten kuinka suuret vakuutukset tai kuinka suuri omaisuus, kuoltava on kaikkien. Kuka komeammin , kuka vaatimattomammin.
Sanoisin että eläkää itsenne näköinen elämä joka ei sorra heikommin
pärjääviä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 7/KL: ".. kuoltava on kaikkien. Kuka komeammin , kuka vaatimattomammin..."

Eräässä suurehkossa vanhuksia hoitavassa laitoksessa pitkään palvellut henkilö totesi kerran rauhalliseen tapaansa: ”Kun loppumetreillä ollaan, ei ole merkittävää eroa kulman Arskalla tai suuryhtiön vuorineuvoksella.”

Kaarina Leinonen

Suurin ongelma on jatkuvan talouskasvun vaatimus ja suurin piirtein
kaikki mitä yritysmaailma repii työläisten selkänahasta on heidän
voittojaan.
Ei tavalliset työtä tekevät ihmiset halua muuta kuin sen että heidän
työstään maksetaan palkkaa jolla elää, ihmiset haluavat elää kunnon
elämää mutta ei riistäjäkapitalismissa.
Haloo Suomen päättäjät, varsinkin suomen nuorisosta pidettävä huolta.
Ihminen me kaikki pärjää ilman kaiken maailman "hilavitkuttimia" ja
aina vaan uusia "välttämättömyystavaroita" suolletaan joka tuutista.
Järki päähän kiitos!
Some-maailma on jotakin sellaista jota en koskaan kenellekään haluaisi,
se sairastuttaa!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset