Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Tämän päivän lapset 2050 - luvulla


200 000 vuotta on kulunut siitä kun varhaiset esi-isämme metsästivät Afrikan savanneilla. DNA:mme on yhä sama kuin satoja tuhansia vuosia sitten. Jos tuon ajan ihmiset olisi tuotu nykyaikaiseen ympäristöön ja sitä kehystävään yhteiskuntaan, millaiseksi he olisivat kokeneet sen?

Olisivatko he stressaantuneet? Kokeneet uupumusta? Olisiko heillä masennusta? Ahdistuneisuutta? Riittämättömyyden tunnetta?

Heidän aivonsa olivat sopeutuneet varsin hyvin tarkkailemaan ympäröivää maailmaa – näin he selvisivät ja pystyivät jatkaa perimäänsä.

Mutta jos heidän aivot ovat rakenteeltaan samanlaiset kuin tätä tekstiä lukevalla ihmisellä – ja nopealla vilkaisulla yhteiskunta näyttää kovin erilaiselta kuin sademetsät, aavikot ja luolat tuolloin – niin miten on mahdollista, että nykyihminen selviää tästä ympäristöstä ilman suurempia oireita.

Ei olekaan, kun katsotaan tilastoja.

Noin joka neljäs nuori kokee mielenterveydellisiä ongelmia. Suomen vuosittaiset mielenterveystyön kustannukset ovat noin 5 miljardia euroa. Psyykelääkkeitä käyttää noin 500 000 ihmistä.

Mitä yhteiskuntamme ja aivojen välisestä suhdanteesta kertovat nämä edellä esitety luvut?

Sitä, ettei meidän evoluutiomme ole ehtinyt mukaan yhteiskunnan nopeaan kehitykseen.

Ja että vallalla on hyvinvointimme kanssa ristiriidassa olevat arvot.

Digitaalisuus, tehokkuus-ajattelu, kapitalismi, sosiaalinen media ovat vain yksittäisiä ilmiöitä, jotka asettavat omat haasteensa ihmismielelle. Ne eivät ole välttämättä pahasta, mutta ne voivat olla ongelmallisia.

On varsin absurdia ajatella, että ihmisen pitäisi pärjätä aivoilla, jotka on kehittyneet havainnoimaan vaaroja savanneilla nykyaikaisessa nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa.

Onko asialle tehtävissä jotain?

Kyllä.

Palataan hieman ajassa taaksepäin. Hiroshiman kaltaisten tuhojen jälkeen ajateltiin ihmiskunnan, ihmisyyden muuttuvan jollakin tavalla, mutta mitään merkittävää muutosta ei tapahtunut. Se, että ihmiset eivät ole toistaneet tekoaan, ei kerro siitä, etteikö sellainen voisi olla vielä edessä.

Jotta maailma voisi muuttua – tai oikeastaan, jotta ihminen voisi muuttua maailmaa varten, tarvitaan kokonaisvaltaisen ajattelun muutos.

Ajattelutavat ja –tottumukset on muutettava perinpohjin, jotta pystymme selviämään siitä haasteesta, jonka nykyinen moderni maailma aivoillemme asettaa.

Meidän on nostettava emotionaalisen, psyykkisen ja henkisen hyvinvoinnin lippu korkeammalle kuin ikinä.

Osaamme kyllä antaa ensiapua, kun joku saa haavan, mutta entä kun joku kokee yksinäisyyttä, on masentunut tai ahdistunut?

Huollamme fyysistä kuntoamme, mutta entä mentaalinen puolemme.

Tilastot näyttävät oman karun todellisuutensa.

Jotain on tehtävä.

Ja se tehtävä on yksinkertainen.

Meidän on alettava puhua avoimesti mielenterveydestä, niin kuin se olisi puhetta siitä, että olemme satuttaneet jalkamme. Kumpikin voi estää työkyvyn, miksi arvostaisimme toista enemmän?

Meidän on alettava opettaa jo pienille oppilaille kouluissa elämänhallinnan taitoja; stressinsäätelyä, mielen hallintaa, tunteiden käsittelyä, henkisen ja psyykkisen itsesäätelyn taitoja.

Nykypäivän ihmisen aivot, keho ja mieli tarvitsevat muutakin. Voidakseen hyvin, ihmisen on tunnettava yhteenkuuluvutta, hänen on saatava kokea, että hän on rakkauden ja välittämisen arvoinen. Hänen on arvostettava itseään ihmisenä, ei tekojensa kautta.

Kysymys kuuluukin: Olemmeko menossa tällaiseen suuntaan?

Onko maailmassa enemmän tilaa rakkaudelle, läsnäololle, välittämiselle, kaikelle sille mitä ihminen tarvitsee toiselta ihmiseltä ollakseen ihminen itselleen ja toiselle.

Tätä pitäisi kysyä sinulta. Miltä sinusta tuntuu? Onko?

Pikaisella vilkaisulla elämämme ristiriitaista aikaa. Toisaalta korostamme tehokkuutta ja pyrimme maksimoimaan kaiken tuoton ja tuotannon, oli kyse tehtaasta tai oppilaitoksesta. Toisaalta vallalla on myös vasta-aatteita ja –voimia. Summittaisella arvioilla joka neljännessä hyvinvointia koskevassa uutisessa peräänkuulutetaan erilaisia läsnäolon taitoja, mielentaitoja ja stressinhallinnan taitoja. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joista tämän päivän aikuiset ovat jääneet omassa lapsuudessa paitsi.

Nyt niitä kaivataan.

Nykyisin niihin kulutetaan kymmeniä miljoonia euroja ja dollareita ympäri maailmaa erilaisten koulutusten, kurssien ja oppaiden valossa.

Ratkaisevaa on se, kumpi voimista voittaa. Hyvinvointi vai tehokkuus.

Joka tapauksessa hyvinvointi luo tehokkuutta, tehokkuus ei luo hyvinvointia, joten päätöksen tulisi olla selvä.

Sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia siihen millaisessa yhteiskunnassa tämän päivän lapset elävät 2050 –luvulla.

Toivon, että heillä on hyvät valmiudet kohdata heitä ympyröivä maailma ja todellisuus. Heidän tulevaisuudessa ei todennäköisesti tulla heiluttamaan kuokkaa suolla.

Heidän tulevaisuutensa on jotain muuta.
 

Jää vain yksi kysymys:

Antavatko tämän päivän kasvatus-, koulutus- ja valmennuskäytännöt ne eväät lapsille, jotka he todella tarvitsevat?

Elämää ei tarvitse oppia kantapään kautta.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat