Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Sinulla on Sydän, käytä sitä.

 

Istun junassa. Ohi vilisee maalaismaisemaa. Olen kotimatkalla, selkä menosuuntaan. Luin juuri internetistä, että ehkä elämässä ei ole tärkeintä tulla joksikin, vaan pikemminkin välttää tulemasta joksikin. Niin. Juna on myöhässä. Voisin tulla vihaiseksi, mutta päätän toimia toisin. Mutta miten? Pohditaanpas tätä hieman.
  Elämässä sattuu toisinaan kaikenlaista. Sattuma ei kohtele aina silkkihansikkain. Vaikka kuinka eläisimme kunnollista ja tunnollista elämää, niskaan saattaa sataa kuravettä ja kaatamalla. Elämä lyö polvilleen maahan ja kaiken kukkuraksi vie vielä maan jalkojen alta. Epäreilua, kyllä. Mahdollista, kyllä. Ja tämän kaiken myötä pitäisi välttää tulemasta joksikin. Katkeraksi, vihaiseksi, ärtyneeksi ja muutosvastaiseksi. Sanotaan, että onnellinen voi olla vain, jos suostuu jatkuvaan muutokseen. Totta. Miksi näin. Siksi koska muutos on kaikkeuden perustavanlaatuisin tila. Jos yrität välttää sitä – no et voi välttää sitä. Se on kuin sulkisi silmät liikkuvassa junassa ja ajattelisi, ettei liiku mihinkään.

Miten sitten välttää tulemasta katkeraksi, vihaiseksi, jos siihen ajattelee todella olevan aihetta? Monilla meistä on siihen aihetta. Paljonkin. Junan myöhästyminen on pienin asia niiden tekojen rinnalla, joita vasten olemme joutuneet olemaan.

Vastaus on sydän.
  
Meillä jokaisella on jonkunlainen sydän. Sydämen voi tuntea rintalastansa seudulla. Ehkä hieman sen alapuolella. En tarkoita sitä fyysistä sydäntä, joka sykkii hieman epäsäännöllisen säännöllisesti, vaan sen metafyysistä ilmentymää. Sydämen kohdalla on tila, johon voi olla yhteydessä. Oletko huomannut sitä? Kun viet huomion tuohon tilaan, se rauhoittaa sinut ja tyynnyttää sinut. Saat käyttöösi kaiken sen viisauden, joka sinussa on. Syvennä huomiota ja huomaat, että oikeastaan sinulla on juuri nyt kaikki mitä tarvitset.

Vastaavasti sydämesi sulkeutuu, kun koet ahdistusta ja erillisyyttä.

Miten tämä liittyy siihen, ettet tule katkeraksi, ärtyneeksi ja vihaiseksi maailmalle.

Sydämessäsi on myös anteeksianto ja kärsivällisyys vihaa ja ilkeyttä kohtaan. Tässä kohtaa voit muistella niitä ihmisiä, joiden kanssa et tule toimeen.

On kuitenkin niin, että juuri vihamiehesi opettavat sinua löytämään ja kaivamaan itsestäsi ne parhaat puolet: ystävällisyyden, loputtoman kärsivällisyyden. Jopa hyvätahtoisuuden. Eivät ystäväsi niin tee.

Voit siis olla kiitollinen vihamiehillesi. He ovat jalostaneet sinusta paremman version. He syventävät käsitystäsi elämästä. Heidän avulla olet kaivanut itsestäsi esille inhimillisyyden kauneimmat puolet (toivottavasti edes kerran).

Sen takia, että olet ollut ystävällinen, kärsivällinen, avarakatseinen, maailmasta on tullut parempi paikka.

Kaikkea ei tarvitse tietenkään sietää. Jos toinen loukkaa tahallisesti, yrittää vahingoittaa sinua tai mittasi täytyy kaikesta muusta, on ymmärrettävää, että välillä kuohahtaa. Viha on tunteena oikeutettu. Kaikki tunteet ovat. Mutta jos jäämme siihen kiinni, alamme paisutella kohteemme huonoja puolia, ikään kuin ne olisivat ainoa totuus.  Toisinaan ihmiset tekevät kammottavia tekoja, mutta pahuus, onko se absoluuttista, ei kai sentään.  Ja jos on, niin on hyvyyskin.

Meillä on useimmiten vapaus valita reaktiomme reaktio. Tila ärsykkeen ja reaktion välillä on se tila, jota voimme sydämellämme avartaa. Toisin sanoen, jos joku sanoo meille ilkeästi, ja se synnyttää vihan reaktion, voimme (useimmiten) reagoida tuohon vihaan haluamallamme tavalla.

Tärkeintä on, ettei muutu pahan rinnalla itse pahaksi. Sanotaankin, että lämmintä huonetta ei saa viilenemään, kuin tuomalla sinne kylmää ilmaa.

Tuo siis sydämesi viisaus osaksi sitä taistelua, jota käyt päivittäin maailmaa vastaan.

Mitä enemmän tuot maailmaan myötätuntoa, sitä laajemmaksi käy se piiri, jota sanot ”meiksi”. Tästä seuraa se, että ”nuo toiset” vähenevät. Ja kun tämä erillisyyden harha rikkoutuu, on helpompi hengittää, kun ei tarvitse suojella omaa tilaansa kynsin ja hampain usein varsin kuvitteellisilta uhilta.

Sydämesi yhteydessä sinulla on käytössä myötätunto. Myötätunto on sydämen tärkein käyttövoima.

Miten sitten tulla myötätuntoisemmaksi?

Vieläpä tässä maailmassa, jossa arvostetaan pitkälle sellaisia asioita, joilla ei ole myötätunnon kanssa juurikaan suoranaisesti tekemistä. Omien unelmien tavoittelu kaiken muun kustannuksella, pakonomainen menestys, materialismi-onnellisuus, itsekeskeisyys.

Vastaus on yksinkertainen: Sinulla on sydän, käytä sitä.

Kuinka?

Teen sinulle listan:

1)      Vältä takertumasta asioihin, ihmisiin, ajatuksiin, tunteisiin. (Tiimalasin hiekan loppuessa menetät kuitenkin kaiken)

2)      Sulje silmät, kuvittele mielessäsi ilo ja onnellisuus läheisillesi, ystävillesi, tuntemattomille ja lopulta vihamiehillesi niin, että sydämesi tuntuu avartuvan.

3)      Malta mielesi ja ole kärsivällinen.

4)      Palauta mieleen hankalassa tilanteessa, kuinka jokin esikuvasi toimisi (Esim. Nelson Mandela, jne)

5)      Jos yksi ihminen on tehnyt sinulle pahaa, uskalla luoda siitä huolimatta tunnesiteitä toisiin ihmisiin.

6)      Jos korostat lähipiirisi tärkeyttä, vältä luomasta liiallista etäisyyttä sen ulkopuolella oleviin.

7)      ”Anna hymysi muuttaa maailmaa, älä maailmasi hymyä.”

8)      Hyväksy tunteesi ja ajatuksesi sellaisenaan (vältä samaistumasta niiden tarinoihin), anna niiden tulla ja mennä.

9)      Meditoi

10)   Toteuta epäitsekäs teko


Me aikuiset emme juurikaan pelkää pimeää (toisinaan toisaalta hyvinkin paljon). Me pelkäämme valoa. Ehkä olemme kokeneet elämämme aikana niin paljon kipua ja kärsimystä, ettemme enää uskalla rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Antamalla hyvän koskettaa, elämään voi palata luonnollinen luottamus ja turva.

Suojamuurin taakse voi olla kuitenkin vaikea yltää.

Lapsuus on ollut lasinen, nuoruus nuoralla kävelyä ja aikuisuus toisinaan pelkkää alamäkeä  - silloin saattaa alkaa menettämään uskoa hyvään.

Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä.

Hyvä koskettaa meitä jokaista, jos vain kykenemme sen kärsimyksemme ja kipumme seasta näkemään.

Miten?

Mitä hyvää huomaat juuri nyt ympärilläsi tai itsessäsi kun katsot, kuuntelet, aistit oikein tarkasti? Tietoisuutesi etu- tai taka-alalla on varmasti jotain hyvää, jos vain uskallat luottaa tähän hetkeen. Ehkä jokin tuntemus? Ehkä vaatteesi tuntuvat hyvältä? Ehkä ulkona on kaunis sää? Viivy hetki tuossa hyvässä tuntemuksessa ja anna sen vallata kehosi ja mielesi. Syvennä kokemusta niin, että koet sen rikkauden, joka on ympärilläsi tai itsessäsi.

Seuraavan kerran kun havahdut omaan kärsimykseesi. Olipa se sitten fyysistä, henkistä tai sosiaalista, muista että sinussa on kaikki se hyvä, jota voit käyttää muuttaaksesi maailmaa ympärilläsi.

Ensin sinun tulee tehdä omasta sisäisestä maailmastasi rauhan ja tyyneyden tyyssija.

Se tapahtuu olemalla yhteydessä sydämeesi. Hiljentymällä tuon sisäisen tilan ympärille.

Vasta sitten voit löytää rauhan ulkopuoleltasi.

Junassa istuessani ajattelen, että nämäkin kaikki ihmiset haluavat välttää kärsimystä ja haluavat lisätä onnellisuuttaan. Kun tämän sisäistää ja ulottaa kauemmaksi, ei enää tunne rajoja myöskään heihin, jotka kohtelevat kaltoin, tai pyri ainoastaan suosimaan niitä, jotka ovat ystäviä ja lähimmäisiä.

Maailma tarvitsee lisää sydäntä.

Sinun ja minun sydäntä.

Uskalletaan käyttää sitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hyviä neuvoja! Kiitos.

"Tärkeintä on, ettei muutu pahan rinnalla itse pahaksi.."

Hyvin sanottu, mutta pahaa vastaan se vaara on olemassa jos toimimme sen periaatteen mukaisesti, että "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Tämän blogin suosituimmat