Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Itsensä hylkäämisellä on kova hinta

Itsensä hylkäämisellä on kova hinta

Onko sinulla käynyt joskus niin, että tuntuu, kuin et tuntisi itseäsi? Et ole varma millainen olet? Kenelle kelpaat? Ja kelpaatko edes itsellesi? Saatat soimata itseäsi usein, arvostelet tekojasi tai tekemättä jättämisiä, kritisoit sitä millainen olet tai et ole? Päässä kaikuu vaatimuksia siitä miltä pitäisi näyttää, miltä pitäisi tuntua, mihin pitäisi pystyä? Et enää muista tai tiedä omia arvojasi, olivatko niitä ystävällisyys, rehellisyys, rohkeus, vai vaihtuivatko ne menestymiseen, suosioon ja kunniaan? Olet kadottanut itsesi sydämesi luota? Henkesi kodissa asuu vuoroin kaipaus olla oma itsensä ja vuoroin pelko olla oma itsensä? Elät tuota ristiriitaa todeksi joka päivä?

Ehkä, vastaat.

Pahimmillaan kaikki voi johtaa itsensä hylkäämiseen.

Itsensä hylkääminen on prosessi, joka tapahtuu kenties huomaamatta ja hiljalleen tai ehkä nopeasti ja tiedostaen. Aina valinta ei kuitenkaan ole meidän. Jotkut tilanteet voivat kasvattaa etäisyyttä itseemme niin paljon että lopulta menetämme yhteyden sisimpäämme. Niitä voivat olla stressaavat elämäntilanteet, hankalat ihmissuhteet, terveydelliset ongelmat, jokin vaikea tapahtuma, kenties joku teko, jne. Elämää ei sinällään voi hallita, mutta elämänhallinnan tunne, tunne siitä, että tuntee hallitsevansa elämää ylläpitäviä asioita, on tärkeä.

Elämänhallinnan tunteen säilyttäminen nykypäivänä on kuitenkin vaikeutunut. Ihmiset ovat tuottaneet yhteiskuntia, jotka sisältävät yhteisöjä aina työympäristöistä koululaitoksiin, jotka vaativat heiltä itseltään yhä enemmän ja enemmän. Uupuneisuus, ahdistuneisuus ja masennus ovat tulleet kansan yleisimmiksi terveyshaitoiksi. Kaikesta tästä voisi päätellä että ihminen on eksynyt itsensä luota maailmassa, jossa on helpompi tuntea toiset kuin sisimpänsä. Vaatia itseltään enemmän kuin pystyy antamaan. Mennä lujempaa, kuin on voimaa juosta.

Sosiaalisella medialla on varmasti osansa yleistyneen ahdistuneisuuden lisääntymiseen, riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunteen kasvamiseen. Koska vietämme enemmän aikaa puhelimen kanssa kuin tutustuen itseemme siltä osin kun voisimme ratkaista sisäisiä ristiriitoja ja parantaa elämänlaatua, ote sisimpään heikkenee. Ahdistumme siitä syystä että emme tunne itseämme riittävän hyvin. Sen sijaan maailman tunnemme tuntevamme liiankin hyvin. Se on sitä mitä uutisissa sanotaan ja mitä sosiaalisesta mediasta ymmärretään. Omia arvoja on enää vaikea seurata ja noudattaa, kun kaikkialla huudetaan menestyksen, palkintojen ja suosion perään. Ikään kuin niiden kuuluisi olla kaikkien syntymätodistukseen kirjoitettuja vaatimuksia. Sosiaalinen media ei ole ainoa syyllinen, lähellämme voi olla myös ihmisiä, jotka ovat hylänneet itse itsensä, ja syystä tai toisesta haluavat ja tarvitsevat muidenkin tekevän niin. Näin he säilyvät siltä kivulta jota itsensä kohtaaminen tulisi heille aiheuttamaan. Kivun takana on kuitenkin rauha.

Itsensä hylkäämisellä on kova hinta. Sisäinen tyhjyys ja ahdistuneisuus. Ahdistuneisuus on etäisyyttä itseen. Kun etäisyys itseen kasvaa, voimistuu myös ahdistuneisuus. Kuvittele itsesi kauaksi kotoa. Itsensä tunteminen (konkreettinen tunne yhteydestä sisimpään) saa ahdistuksen kaikkoamaan. Itsensä tuntemista helpottaa yksinkertaisesti se, että pysähtyy itsensä äärelle havainnoimaan mitä tuntee ja ajattelee. Harva kuitenkin uskaltaa asettua meditaatioon vaan pitää itsensä sen sijaan kiireisenä. Se on kuin pakenisi maan vetovoimaa. On kuitenkin niin, että jossakin elämän vaiheessa kaikki se mitä ei ole suostunut kohtaamaan, nousee pintaan.

Miksi ylläpitää yhteyttä sisimpään on niin haastavaa? Olla toisin sanoen se kuka on? Aina kyse ei ole toisten arvostelusta tai ilkeydestä. Osaamme olla itsellemme pahimpia vihollisia. Kaikki liiallinen itsekriittisyys ja arvostelu saa oman sisimmän voimaan huonosti, yhteyden säröilemään ja lopulta yhteyden katkeamaan kokonaan. Olemme enemmän maailman vaatimusten alaisuudessa uuvutettuja kuin rakkauden alaisuudessa kasvatettuja. Mikä sitten vähentää ahdistusta? Myötätunto ja rakkaus itseä kohtaan. Rakkaus voi olla toisten antamaa ja välittämää tai peräisin myös omista ajatuksistasi, teoistasi ja toimistasi. Ongelma ei ole se ettemmekö tiedosta mitä rakkaus on, ongelma on se ettemme usko olevamme sen arvoisia ja kiellämme sen itseltämme. Jos onnistut hyväksymään rakkauden ja itsestä välittämisen voit ikään kuin kääntää omat rakkauden, lohduttamisen osoitukset itsellesi ja vahvistaa itsetuntoa, itsearvostusta ja luottamusta. Aivojen okstitosiinitasot nousevat ja ne lisäävät perusturvallisuuden tunnetta, joka nykymaailmassa on yksi tärkeimmistä, mutta katoavimmista luonnonvaroista. Aivot eivät lisäksi osaa erottaa keneltä huolenpito on peräisin.

Kulttuurissamme on ylitse sukupolvien kestäviä taakkoja jopa traumoja, jotka sitovat ihmisen itsekriittisyyden ja ankaruuden ikeeseen. Isiemme isät ja äitiemme äidit ovat kantaneet samaa taakkaa, jotka sittemmin ovat siirtyneet sukupolvissa eteenpäin. Kulttuurillemme on vierasta olla myötätuntoinen itselleen, sen sijaan olemme itsellemme kohtuuttoman vaativia ja itsekriittisiä. Luulemme tämän parantavan suoritusta ja oloamme. Pelko ja epävarmuus ovat huonoja motivaattoreita pitkällä tähtäimellä. Ne uuvuttavat ja saavat suoritustehon kärsimään, vaikka luulemme toisin.

Entä jos toiminnan lähteenä onkin hyväolo ja rakkaus tekemiseen? Tällöin elämästä häviää alituinen riittämättömyyden tunne. Täytymme ikään kuin sisältä käsin. Emme ulkoa tulevista suosionosoituksista ja tykkäyksistä vaikka toki ne meitä miellyttävät. Ihminen tarvitsee kokea olevansa rakkauden arvoinen. Itselleen ankaran, kriittisen ja arvostelevan ihmisen sisimmässä on pelko tulla hylätyksi. Tasoa nostamalla ja vaatimalla joka hetki enemmän, kritisoimalla itseään hän kuvittelee ansaitsevansa enemmän rakkautta - ja kenties saadenkin huomiota ja kiitosta työstään - kuitenkin sillä kustannuksella että on jo hylännyt itsensä. Ketä tai mitä tuossa yhtälössä loppujen lopuksi rakastetaan?

Miten sitten pidämme huolta itsestämme paremmin? Tärkeintä on kokea olevansa rakastettu, vaikka sitten omasta toimesta ja uskaltaa tuoda esille riittävästi myös aitoa sisintä. Vaikka se lisäisi emotionaalisen haavoittuvuuden riskiä, paljastaa sisimpänsä, sitä oppii lopulta näkemään sen millainen on ja ketkä ihmiset hyväksyvät sen aidosti. On parempi olla vihattu aitona itsenään, kuin pidetty sinä ihmisenä, joka ei aidosti ole.

Lopulta on tärkeintä hyväksyä itse itsensä. Ikään kuin antaa lupa itselleen katsoa tekemisiään ja olemisiaan armollisuudella ja lempeydellä. Usein käy helposti niin, että jos meistä ei pidetä (usein pidetään, vaikka luulemme toisin) yritämme ikään kuin mukautua siihen muottiin jossa meidät hyväksytään. Vääntäydymme ikään kuin niihin mielen ja kehon asentoihin, joissa meidän itsemme on kuitenkin luonnotonta olla.

Koska jokainen kokee elämänsä ikään kuin omasta käsityksestään ja todellisuudestaan käsin, on tärkeää, että käsitys itsestä on sellainen, jossa kokee olevansa arvokas ja rakastettu. Muutoin oman sisäisen maailman arvet heijastuvat katkeruutena, vihana, kateutena, ärtymyksenä ja jopa masennuksena ja ahdistuksena kaikkeen tekemiseen ja näkemiseen ja olemiseen. Maailma näyttää siltä miltä näyttää sisimpämmekin. Jos olemme ahdistuneita, maailma tuntuu uhkaavalta vaikka yhtäältä toisessa tunnetilassa samat asiatilat tuntuvat toiselta.

Muuttamalla sisäistä maailmaa, muutamme ulkoista.

Itsensä voi hylätä monin keinoin ja monessa tilanteessa.

Olennaista on kuitenkin muistaa, että on myös olemassa polkuja takaisin kotiin.

Kaikkein tärkeintä on oppia päästämään irti itsensä soimaamisesta, kritisoinnista ja arvostelemista ja rakastaa itseään koko sydämellään. Sillä tulisitko mielummin kotiin, jossa halataan lempeästi kuin kotiin, jossa syytettäisiin ja arvosteltaisiin jokaista liikettäsi?

Konkreettisesti kaikki tämä voisi tarkoittaa vaikka alkuun sitä, että otat tyhjän paperin ja aloitat kirjoittamaan itsellesi kannustavan, lohduttavan ja rohkaisevan kirjeen. Sen jälkeen pyydät toista ihmistä halaamaan itseäsi, jos se ei ole mahdollista teet sen itse, niin kauan että tuntuu lämpimältä ja hyvältä.

Jatkat tätä niin kauan, kuin on tarpeen.

Sinä olet kaiken rakkauden arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Riitta Larsen

Loistavaa havainnointia keskeisistä asioista.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.
Ihminen hylkää itsensä tullakseen muiden hyväksymäksi.

Käyttäjän ArjaNikali kuva
Arja Nikali

Itsensä voi oppia hylkäämään jo lapsena, jolloin seuraukset yleensä ovat aika kauaskantoisia. Muiden hyväksyntäähän ihminen itsensä hylkäämällä yleensä hakee kuten Elle yllä kirjoittikin.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Menetettyäni hiljakkoin viimeisenkin veljeni, olen mielessäni analysoinut meidän perheen kuvioita, jotka niin suuresti vaikuttivat siihen, mitä meistä tuli, miten me pystyimme elämään "itsemme" kanssa.

Minulla oli lapsena aina sellainen tunne, ettei minua rakastettu, kun minua ei halailtu eikä sanottu rakkaaksi (niinkuin siihen aikaa ei ollut tapana), vaikka omasta mielestäni olisin sen ansainnut. Nyt kuitenkin ymmärrän, että vanhempani ja veljeni rakastivat minua. Mutta ei kokonaisena, vaan vain "kilttinä" ja positiivisena. Rakkaus oli ansaittava palvelemalla ja "tottelemalla". Pelot, huolet, surut ja murheet piti yksin kestää. Se johti usein salailuun, valehteluun ja suunnattomaan yksinäisyyden tunteeseen. Hylätyksi tuleminen tällaisena negatiivisena "itsenä" oli peloista suurin. (Kun siihen vielä liitettiin uskonnon tuoma lisä, Jumala näkee sinut koko ajan, ahdistustaso entisestään kohosi) Oman mielipiteen esiin tuominen oli liian vaarallista. Sinulle saatettiin sanoa "Nyt en minä yhtään pidä sinusta". Surullisinta tällaisessa alistetussa ja alistuneessa "kiltteydessä" oli se, ettei saanut rauhassa löytää itseään inhimillisenä, kokonaisena hyväksyttynä. Tosin jotenkin Ben Furmania lainaten: ei koskaan ole liian myöhäistä koota itseään. Mutta kylläpä se itsensä "päivittäminen" vie voimia!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset