*

Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Internetistä sairastuneet


Kaikki alkoi epämääräisillä oireilla. Aluksi huomasin, että ajatukseni alkoivat suuntautua toistuvasti tästä hetkestä toisaalle. Oli vaikea olla aidosti läsnä. Myös Ilo oli vaihtunut hetken tyydytykseen. Aloin tuntea kroonista riittämättömyyttä ja huonommuuden tunnetta. Niinpä minun oli ponnisteltava.
 

Otin kännykän käteen. Ajattelin, että otan kuvan tilanteesta, jossa istun yksin nurmella ja otan aurinkoa. Hymyilin kameraan ja kaikki näytti siltä, miltä halusinkin tilanteen näyttävän. Lähetin kuvan internetin suosittuihin palveluihin. Odotin tykkäyksiä.

Halusin, että muut todistavat hetkeni ja olemassaoloni todeksi.

Sain muutaman tykkäyksen. Huokasin. Olen siis hengissä. Pian niitä alkoi tulla lisää. Ajattelin, tämäpä mukavaa. Hieno hetki, josta muutkin tykkäävät.  Kelpaan ihmisenä.

Oireeni helpottivat hetkeksi. Tunsin kuitenkin epämääräistä tyhjyyttä. Kaikki mitä tässä hetkessä oli aistittavissa ja koettavissa, oli vain välinearvo jonkun muun palvelemiseksi.

Halusin kuitenkin tarjota ikkunan elämääni.

On luonnollista, että haluamme ikuistaa havaintomme ja kokemuksemme. On vieläpä luonnollisempaa, että haluamme jakaa havaintomme ja kokemuksemme toisten kanssa. Jo muinoin luolamiehet jättivät viestejä kiviseinämiin.

Onneksi, muuten emme tietäisi heistä juurikaan mitään.

Juuri tämä sama pelko alkoi kuitenkin ilmetä oireideni joukossa.

Entä jos muut eivät tietäisikään minusta mitään. Mikä pahempaa, he ajattelisivat itse miten minulla menee, ilman että voisin väittää kuvillani ja teksteilläni toisin. Aloin pelätä niitä hetkiä, joista en saisi suotuisaa julkaisua tai kuvaa internettiin. Ne hetket olisivat arvottomia, täysin turhia, tyhjiä kohtia elämässä. En kertakaikkisesti olisi olemassa.

Ajattelin, että elämäni olisi juuri niin hyvä, kuin muut ajattelevat sen olevan.

Kohta huomasin, että tunsin olevani kaikista teoistani, tekemisistäni ja onnistumisistani velkaa. Jos en maksaisi velkaa, oireet pahenisivat. Jokaisella retkellä ja hetkellä miettisin sitä, missä olisi onnistunut kuvan paikka.

Kaikki tekeminen tähtäsi siihen, että loisin mielikuvan elämästä, johon itsekin alkaisin uskoa. Riippumatta siitä miltä minusta oikeasti tuntui.

Kesä siinsi edessä. Tunsin, että minun oli tehtävä yhä enemmän onnistuneita reissuja, koettava huikaisevia hetkiä ja nautittava olostani mitä erilaisilla tavoilla. Vain todistaakseni itselleni ja muille, että elämäni on elämisen arvoista. Sen kertoisi julkaisujen määrä.

Pian huomasin, että olin siirtänyt elämäni ulkoisille palvelemille, jonne minun on todistettava joka hetki läsnäoloni. Ikään kuin ilmoittautuisin joukkueen vahvuuslaskentaan, eläväksi päivittäin. Jos en näin tekisi, häpeäisin osattomuuttani elämän suuren juhlakulkueeseen, jossa kaikilla vaikuttaa menevän niin hyvin.

Koska nykyisin kaikki on tuhansin verroin nopeampaa ja tehokkaampaa, myös vaikutus, jolla kuvat ja tekstit muokkaavat mieltämme, on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Internetin vaarallisuus piilee siinä, että suurin osa julkaisuista on hetkistä, joissa ihminen on jollakin tavalla onnistunut. Yksikään niistä ei kuitenkaan kerro sitä, miltä hänestä oikeasti tuntuu. Olisi lisäksi vaikea kuvitella sosiaalista mediaa, joissa ihminen julkaisisi pettymyksen, epäonnistumisen hetken: En päässyt yliopistoon, joku kertoisi. (niin kuin n. 80 prosenttia muistakin hakijoista todellisuudessa).

Maailmasta on hetkessä tullut paikka, jossa ei ole surua, vihaa, kateutta, epäonnea, tuskaa, menetyksiä tai vaikeuksia. Tämän puolen näemme kyllä uutisissa, jonka ylitse vyöryävästä massasta useimmat ovat jo turtuneet.

Mieleen tulee ristiriita. Jos kaikilla menee sosiaalisen median kuvien ja julkaisujen mukaan niin hyvin, miksi uutisissa on lähes tulkoon aina ikäviä asioita tai toilailuja.

Joka tapauksessa syöte, jota saamme aivoillemme voi muokata mieltämme ylittämään omat todelliset havaintomme.  Maailmasta tulee juuri sellainen, kuin sen kerrotaan olevan. Yhtäkkiä kaikilla onkin suuret lihakset, upea puoliso ja hieno auto.

Ladattuani kuvan kuvapalveluun, aloin selata totutusti toisten lähettämiä julkaisuja. Sitä tuhansien kuvien kuvavirtaa, joka itseasiassa monissa palveluissa muotoutuu algoritmien kautta mieltymystemme mukaiseksi. Tästä seuraa se, että kuvat jotka meille näkyvät ovat niitä, jotka jo valmiiksi sopivat mieltymyksiimme. Tästä taas seuraa se, että kuva todellisesta maailmasta kapenee ja muodostuu ikään kuin kuplaksi, jossa meidän on hyvä/paha olla.

Jos saamme enemmän syötettä internetin kuvista kuin ihmisten todellisista kasvoista ja tekemisistä, aivot eivät osaa erottaa mielikuvaa ja todellisuutta toisistaan.

Eivätkä aivot ole ongelmamme. Vaan mieli.

Taistellessani olemassaolostani riittämättömyyden ja tyhjyyden tunteen kanssa, aloin pohtia millaista elämäni tosiasiassa oli, ei millaista toivoin sen tai halusin sen olevan.

Tai millaiselta se ulospäin näytti.

Tulin lähemmäksi itseäni, arvojani, tunteitani.

Lopulta huomasin, että samoja oireita oli myös ihmisillä, jotka eivät käyttäneet juurikaan internettiä. Oli todisteltava ystäville, naapureille, sukulaisille elämästä, johon sisältyi kummallisen vähän murhetta. Ihmiset tunsivat kuitenkin riittämättömyyttä, kateutta, koska vertailivat oman talonsa seiniä toisen taloon, tietämättä mitä sisällä tapahtuu.

Meillä on vahva taipumus uskoa ajatuksiimme.

Tämä yhteinen ongelma, kuvitella elämä jonkunlaiseksi, tulee ihmisten kummallisesta kyvystä. Tämän kyvyn ansioista voimme ajatella, miettiä, pohtia, unelmoida. Tajusin, että mieli, jonka ansioista olemme ottaneet eroa muihin eläinlajeihin, on itseasiassa myös meidän suurin haasteemme. Se vertailee, tavoittelee, mittaa, arvioi ja arvostelee.

Se on kyltymätön, jolle riittävyys on kirosana.

Enemmän, paremmin, suuremmin.

Internet ruokkii tätä pahimmalla mahdollisella tavalla.

Harva kykenee enää pysähtymään oman elämänsä kohdalle, nähdäkseen mikä elämässä on hyvin, vertailematta sitä mihinkään muuhun.

Joskus pelkkä kävelykadun mainos voi saada tuntemaan riittämättömyyttä. Puhumattakaan siitä, mitä tekee internetin hehkeä kuvavirta. Internetistä riittämättömyyteen sairastuneet ihmiset ovat itseasiassa varsin tavallisen ongelman äärellä. Kyse on kahden käyttöliittymän tasapainosta. Mielen ja aistien.

Mikä sitten lääkkeeksi?

Kysyä ensiksi itseltään, riittääkö elämä jota elän itselleni? Arvostanko näitä hetkiä, ilman todistusta niistä? Olenko läsnä? Sitten kahden kilometrin kävely luonnossa, ilman kännykkää. Mukaan hyvä ystävä, jolle voi puhua nuotion äärellä aidosti ja rehellisesti elämänsä kipukohdista ja myötäelettävistä onnen hetkistä.

Sillä odotuksella, että tuota hetkeä ei tarvitse todistaa muille.

Se on itsessään arvokas.

Niin kuin jokaisen elämäkin.


Kirjoittaja käyttää innoissaan internetin sosiaalista mediaa ja on tietoinen valinnoistaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän anmarisalmela kuva
Anmari Salmela

"Kysyä ensiksi itseltään, riittääkö elämä jota elän itselleni? Arvostanko näitä hetkiä, ilman todistusta niistä? Olenko läsnä? Sitten kahden kilometrin kävely luonnossa, ilman kännykkää. Mukaan hyvä ystävä, jolle voi puhua nuotion äärellä aidosti ja rehellisesti elämänsä kipukohdista ja myötäelettävistä onnen hetkistä."

Kiitos. Tärkeä kirjoitus.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä aihe ja mielenkiintoinen sisältö. Meni jakoon. Kiitos kirjoittajalle.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Yhä useammin kävellessäkin tulee vastaan henkilöitä joille on kasvanut kännykkä käteen kiinni.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Mieleen tulee ristiriita. Jos kaikilla menee sosiaalisen median kuvien ja julkaisujen mukaan niin hyvin, miksi uutisissa on lähes tulkoon aina ikäviä asioita tai toilailuja."

Kukapa haluaisi somessa kertoa itsestään tai läheisistään ikäviä asioita. Saati sitten puhelintiedustelijoille. Tämän todisti YLE:n kysely ihmisten tyytyväisyydestä elämäänsä. Jos 90 % haastatelluista on tyytyväisiä, voisin olettaa, että valtakunnassa kaikki hyvin. Mutta, jokin minussa kyseenalaistaa tutkimustulosta. Aika paljonkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Harva on tyytyväinen kaikkeen elämänsä aspekteihin, mutta mielestäni on hyvinkin todennäköistä että, suurin osa on toimeentuloonsa tyytyväisiä. Kaikkea on yllin kyllin, mutta valtakunnassa ei silti ole kaikki hyvin.
Huomasin juuri,että Alma Median päätavoite on kestävän kehityksen kiihdyttäminen. Mitä se tarkoittaa?
Erinäisiä epäkohtia voisin luettela pitkän listan mutta taloudellinen elintasoni on riittävä vaikka olen pienituloinen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Joonas, terve. Veikkaan, että tämä blogini vuodelta 2015 liipasi läheltä. Hyvä ja itse asiassa hirveän surkea aihe. Kiitos kirjoituksestasi:

http://ilmari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/19...

Käyttäjän LindaNevalainen kuva
Linda Nevalainen

Sosiaalisesta mediasta on ollut paljon hyötyä elämässäni, onhan se myös osittain työni. Samoja fiiliksiä kuitenkin kauan ollut, kuin sinulla. Päätin itsekin, että en julkaise kuvia juurikaan hetkistäni mitä koen. Samaan aikaan katson muita somen käyttäjiä ja he julkaisevat juuri niitä kuvia, jotka saavat näyttämään kaiken upealla ja hienolle. Kaikilla on varaa käydä lomalla, koska huvittaa ja festareilla on pakko käydä. Joukossa pitää myös olla edustustilaisuuksia tottakai. Jos ei ole somessa kuvia, niin et ollut olemassa ja olet nobody. Höpöhöpö.. lähinnä huvittaa jo nämä postaajat. Kova tarve todistaa. Välillä kysyn itseltäni, että tekevätkö ihmiset enää töitäkään, kun jatkuvasti ollaan jossain esillä ja lomamatkalla. Ilmeisesti tekevät jossain siinä välissä jotakin.

Onhan se kiva katsoa kuvia eri paikoista, mutta mielummin vanhalla tyylillä jokainen lähtisi itse kokemaan asiat, mikäli vain mahdollista. Näin maanantaina on hiljaista, mutta odota kun mennään kolme päivää eteenpäin, niin kaikki on taas kaikkialla edustamassa ja vapaalla. Ei ehdi paljon hetkistä nauttimaan, kun kuvat on vielä selkeästi aseteltu somea varten. Ja kyllä myös häämatkoilta, joka tilanteesta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset