*

Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Jos sinä rakastat itseäsi

  • Amor est laxitas
    Amor est laxitas


...Sinä rakastat muita.


Mihin sinä menet?

Minä kuuntelen sisintäni sohvalla maaten. Mieli on merellistä voimaa, jota ohjaan itseeni. Kuin valonsäteet kerääntyisivät yhteen kaukoputkeen, jota tahdonvoimallani suuntaan. Käyn läpi uupunutta kehoani, rentoutan tarvittaessa lihaksiani keskittymällä niihin kohta kohdalta. Aina silloin tällöin ne ovat tunteideni vaikutuksesta jännittyneet suojaamaan sisintäni. Käytän tahtoani - suuntaamaan tarpeitani ja halujani luotaavaa sädettä. Tahto on suurempi kuin yksikään niistä. Käsittelen ne kuin kirurgi - sattuu, mutta lopulta kipu hellittää. En saa nukahtaa tai turruttautua, koska mielen on oltava yhtä terävä kuin skalpelli etsiessä tietä kohti sisintä.
  Niin vain säde saa kivenkin laavaksi. Minä rentoudun hiljalleen kuin valuisin purona mereen, jossa lepään huomaten tyyntyvän aallokon. Minun tahtoni on löytää perille ja koskettaa sitä mikä rauhoittaa, tai antaa voimaa.

Kun sitä vihdoin kosketan, minä ymmärrän siitä kaiken

Jos minä eksyn, minä palaan siitä takaisin.
Jos minä kiirehdin tulevaan, palaan siitä tähän hetkeen.
Jos minä väsyn, tuosta tilasta minä voimistun.
Tai jos minä olen levoton, tuosta tilasta minä rauhoitun.

Mutta joka hetki minä itse valitsen, kaipaanko olla yhteydessä tilaan, tunteideni keskustaan - jota häpeä tai syyllisyys meissä ihmisissä pyrkii vääristämään, peittämään ja kovettamaan. Kuin kaunista välkehtivää merta, joka muuttuu suola-aavikoksi.

Ei sinun tarvitsisi tuntea häpeää siitä, että olet olemassa, eikä siitä että joku toinenkin on.


Keneltä sinä opit?

Aina joskus katson, siis koen sisälleni ja näen tyhjää, niin on hyvä. Sillä minulla ei juuri nyt ole mitään annettavaa. Ja kun minulla ei ole mitään annettavaa, minulla ei ole mitään menetettävää.
  En kirjoita tätä auttaakseni sinua, kirjoitan tämän koska minulla ei ole mitään hätää. Hätä syntyy ajatuksesta menettää jotain tärkeää. Kaikki se mikä muodostuu tärkeäksi lopulta menetetään.
  Lakkaa siis hätäilemästä, huolehtimasta. Ehditkö saavuttaa kaikkea, ehditkö tehdä listalla olevat tehtävät. Et sinä kuitenkaan ehdi, jos samalla arvostat itseäsi.

Jos rakastat itseäsi, rakastat muita. Siihen ei sisälly ehtoa tai velvoitetta, siihen sisältyy kauneus, joka syntyy juuri ehdottomuudesta itseä kohtaan.

Sinulla on oikeus rakastaa itseäsi, vain ja ainoastaan itseäsi.
Jos rakastat itseäsi, se saa toiset pelkäämään, käyttäytymään oudosti, koska rakkautesi saa heidät koskettamaan omaa häpeäänsä, pelkoa tai syyllisyyttä.

Sillä kun rakastat kohti merta sisälläsi, tuletkin sieltä kohti rantaa. Kun palaat takaisin kertomaan siitä, miltä näyttää kaikkeus ihmisen sisällä, olet ehkä jo matkalla oivaltanut tärkeimmän: Ei se mitä kerrot rakkaudesta; saa muita vakuuttumaan. Se mitä kerrot rakkaudella - saa.

Lakkaa siis saarnaamasta, lakkaa puhumasta sellaisesta mihin vielä uskot, mutta jota et ole kokenut tai johon et ole yhteydessä.


Mitä sinä teet?

Ei sinun päivittäinen työsi ole muuta kuin työtäsi tutustua itseesi, ja tuosta työstä sinä voit antaa toisille. Se on kuin kaivaisit sisällesi lapiolla, ja se mitä jää annettavaksi on kaivauksesta kerääntynyttä hiekkaa. Tuota hiekkaa käytetään mittaamaan aikaa tiimalasissa, mutta ei löytämään ikuisuutta ajan välissä. Vasta löytäessäsi tuon arvokkaimman, löydät kaikkein arvottomimmankin. Vasta kun rakastat, et pyri, et tavoittele, et kilpaile.

Sillä se itse, jota rakastat, on maailma jota elät.

Huomaat kukan jonka olet tallannut, oksalla linnun, jonka sävelen olet ohikulkiessasi laulanut.
Eikö sellaisella ole sinulle mitään merkitystä?
Eikö täydellinen läsnäolo ja vapaus merkitse sinulle mitään?

Minä kiusaan sinua, kun sanon, että olet orja omasta tahdostasi. Mutta kukapa koskettaisi todellista maailmaa, jos voi koskettaa vaivatta mielikuvaa siitä.


Ketä sinä rakastat?

Vasta kun rakastat itseäsi, lakkaat olemasta. Kun lakkaat olemasta, ei etäisyys, ei aikakaan ole olemassa. Kuvitella täydellinen kiirettömyys. Sellainen on helpompaa, kuin elää sitä.

Rakastat itseäsi, vain koska muut eivät rakasta.
Rakastat itseäsi, koska ainoa johon sinun täytyy saada kosketus,
on se, joka saa sinut elämään.

Se mikä saa sinut elämään, saa sinut myös kuolemaan.

Kuinka voisit rakastaa sellaista?
Ehkä juuri siksi pakenet.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset