Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Miksi sinä et voi vaikuttaa?

  • 3.lk oppilaan värittämät alueet, joissa hän tunnisti vihan tunteen ja vaikutuksen.
    3.lk oppilaan värittämät alueet, joissa hän tunnisti vihan tunteen ja vaikutuksen.


Syksyn kylmä vesisade saattelee minut töihin. Kuuntelen aamiaiseksi kahvihuoneessa kertomuksia ihmisten sydämettömyydestä, erään suurvallan käyttämistä kidutusmenetelmistä ja juuri samaisessa liittovaltiossa tapahtuneesta koulusurmasta. Kautta aikojen ihminen on hakenut oikeutusta sodankäyntiin ja ihmisyyttä vavisuttaviin tekoihin.

Vesikidutukset, koulusurmat, vihateot, kostot, epäoikeudenmukaisuus, kiihkoilijat, kukkahatut, sotaretket, raha-ahneus. Suurvaltojen ikuinen moraalittomalta tuntuva vastarinta julmuutta vastaan, synnyttää samaa pahaa, mitä se yrittää kitkeäkin.

Kierre on valmis.

Niin monesti nämä kertomukset kostamisesta, moraalittomista kidutuksista, löysistä aselaista, koulusurmista ovat nostaneet pintaan vihan tunteita, kiihkoa, pettymystä ja inhoa. Mutta ennen kaikkea voimattomuuden tunnetta, kyvyttömyyden tunnetta. Miksi pieni ihminen ei voi tehdä enempää? Miksi suuret ihmiset, auktoriteetit, poliitikot, johtajat, sotaherrat tekevät mielettömyyksiä?

Ihminen ajattelee itsestään: "Miksi minun tunteillani ei ole mitään arvoa; vaikutusmahdollisuutta?"

Kuunnellessani julmuuden esille marssia tänä aamuna, tunsin oloni rauhalliseksi, tyyntyneeksi ja minulla ei ollut juurikaan sanottavaa. En sanonut mitään. Oikeastaan minulla ei tehnyt edes mieli sanoa. Kuuntelin ja tunsin oloni, tunteeni jotenkin hyväksytyiksi. Minulla oli jotenkin tyytyväinen olo. Tunne tai kokemus siitä, että teen jokatapauksessa parhaani, vaikka se ei johtaisi mihinkään.


Mikä sai olotilani olemaan tyyni tämän kaiken mielettömyyden keskellä?


Ihminen, joka tuntee epäoikeudenmukaisuutta, ei oikeastaan tunne vihaa ja ärtymystä sen takia, että kohteessa olisi jotakin vikaa. Syvempi kaipaus tulee oman voimattomuuden ja kyvyttömyyden takia, joka on suhteutettuna siihen tunteeseen, joka hänessä sillä hetkellä on pinnalla.

Kun uhmakkuutta, vihaa, vääristeltyä totuutta pureskellut mielettömyyteen ajettu ihminen, joutuu katsomaan toista ihmistä ihmisenä, hän usein luopuukin aikeistaan. Jonathan Gloverin kirjassa Ihmisyys, kerrotaan tositarina, jossa silmittömästi viidakossa ihmisiä tappanut ihminen ei pystynyt ampumaan kohdetta, kun näki tämän juoksevan housut pudoten nilkkoihin. Jokin oli paljastanut inhimillisyyden. Tehnyt ihmisestä hänelle ihmisen.

Täällä kuusimetsän keskellä elävän ihmisen voimakkaat hätähuudot ja jopa lapsenomaiseksi taipuvat mielipiteet, ovat vain ilmentymä hänen todellisesta halusta vaikuttaa ja tehdä asioita hyvinvoinnin eteen. Suuria vääryyksiä ja täydellinen kyvyttömyyden tunne vaikuttaa asioihin. Siitä syntyy voimakas mielipideviidakko. Ihminen haluaisi vaikuttaa. Sehän on kaunista ja luonnollista.

Ainoa mahdollisuus vaikuttaa ristiriidattomasti (aiheuttamatta lisää julmuutta, kiihkoilua, väkivaltaa, epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisuutta) on kuitenkin luopua mielipiteestään, halustaan, ja tehdä asiat ilman motiivia. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, voit tarkastella kommentoituasi tähän kirjoitukseen, oliko sinulla halua tai mielipide? Vai pystyitkö kirjoittamaan olemisestasi käsin, niin että näkökulmat katoavat.

Kuinka sitten päästä pois tuosta vääristävästä, lisää ristiriitaa lisäävästä tilasta, joka on täynnä vihaa, katkeruutta, pelkoa, inhoa ja epäoikeudenmukaisuuden tuntoa? Mieletöntä halua vaikuttaa. Tai sanoisinko sydämetöntä halua vaikuttaa, sillä sydän ei halua.

Käymällä turvallisesti läpi nuo puolustavat ja hyökkäävät tunteet. Kohdistamalla ne asiaan, joka ei reagoi. Keinot löydettävä jokaisen itse. Päästämällä niistä kulttuurisesti tutuista ja epämiellyttävän nautinnollisista tunteista irti. Sen jälkeen tehdä jotain oikeasti konkreettista. Eikä se itseasiassa riitä.

Jotta pääsee voimattomuuden tunnosta, täytyy tehdä/antaa kaikkensa. Täytyy yksinkertaisesti tehdä parhaansa omalla ammattitaidolla, mutta ennen kaikkea sydämellä. Mustaa lippua kantava järjestäytynyt teloituskomppania ei lienee sydämestä kumpuava asia? Eikä valkoiseen lakanaan pukeutuneen nuoren tekokaan? Ne ovat seuraamusta siitä, kun on seurattu vihaa, kostonhalua, epäoikeudenmukaisuuden tuntoa tai muuta sydäntä puolustavaa tunnetta. Ne ovat kaipauksia siitä syvimmästä, mutta sokeita sellaisia.

Mikä on teko, jolla sinä aiot vaikuttaa? Mikä on oikeasti sinun parhaasi? Vai onko sinulla vain mielipide?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Olen viimeaikoina parantanut ja itse asiassa viilannut työpanokseni laadun niin huippuunsa kuin vain perfektionisti pystyy. Saan outoa nautintoa kun paskamaailmassa on jotain lähes täydellistä, johon ainakaan tuntemani vastaavaa työtä tekevät eivät pysty. Ujutan siis salaa laatua maailmaan, palkkaa pyytämättä, työ palkitsee. Työn laatu huomataan aikanaan ja ihmisten typerrys on oleva valtava, kaikki eivät olekaan täällä vaan paskaa lapioimassa. Ja he tulevat kokemaan valaistumisen ihmeen, so. loikka paskan yli. Tämä on parhaillaan minun olemista, ja hyvin tärkeää ;D

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset