Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Kasvatus

  • Kasvatus

Opettajana näkee päivittäin koulussa kädenjälkiä. Joskus ne ovat pieniä käsiä, likatahroja piirrustuspaperilla, mutta paljon enemmän ne ovat aikuisten, lasten vanhempien kädenjälkiä.

Kiroileva vaaleahiuksinen pellavapääpoika. Juoksee yksin koulun pihalla, hakee huomiotakin. Tönäisee muita ja varastaa tavaroita. Huutaa, eikä näytä piittaavan edes aikuisten käskyistä. Valehtelee tekonsa. Rimpuilee välituntivalvojan käsistä ja lyö. Kaikki yhden päivän aikana.

Hänessä ei näy fyysisiä kädenjälkiä. Sellaisia kädenjälkiä, joita tulisi halauksista, välittävistä katseista, iltapalasta tai kannustavista sanoista. Hänessä näkyy välinpitämättömyys, vanhempien.

Lapsi on täynnä tunne-elämää. Vihaa, pettymystä, epätoivoa, ärtymystä, uhmakkuutta ja ehkä vähän iloa.

Ne ovat tunteita, jotka syntyvät, kun lasta kasvatetaan vihalla, pelolla, epäoikeudenmukaisuudella ja välinpitämättömyydellä.

Jos suomalainen kasvatuskulttuuri onnistuu kasvattamaan lapsia, jotka voivat näinkin pahoin. Minkälaisia lapsia kasvattaa kulttuuri, joka on rakentunut sortamaan naisia, ratkaisemaan konfliktit ja tunne-elämän pelot tappamisella ja raakuudella.

Yhtenä päivänä, tuo vaaleahiuksinen lapsi piirtää hakaristin pulpetin kylkeen, jotta hän voisi vihata sellaisia kuin hän itse on. Sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa ja käyttäytyvät yhteiskunnan sääntöjen vastaisesti.

Vanhemmat ovat kasvattaneet hänestä samanlaisen ihmisen, mitä itse vihaavat. Vanhemmat, jotka itsekin ovat täynnä pelkoa, vihaa, epäoikeudenmukaisuutta, valehtelemista.

Suuren joukon vihaamat maahanmuuttajat, joita olemme myös historian näkökulmasta me suomalaiset, ovat kasvaneet sellaisessa kasvatusympäristössä, jossa ensimmäisenä ei anneta tuttia vaan ase. Usein tässä kohtaa ihminen haluaa nähdä pahan. Pahan kulttuurin, pahat vanhemmat, pahat tavat. Pahat ihmiset.

Paha on heille ymmärtämättömyyttä.

Minä näen keskeneräisyyden. Se ei ole tekojen hyväksyntää, vaan tunteiden, josta teot ovat syntyneet. Näen rikoksia tehtailevan maahanmuuttajan vanhemmat, jotka on kasvatettu vielä suuremmalla vihalla kuin heidän lapsensa. Näin heidän vanhempien vanhemmat, jotka niin ikään, ovat vieläpä keskeneräisempiä ja suuremman pelon kasvatteja.

Näin myös yhtälailla keskeneräisen suomalaisen vanhemmat, jotka niin ikään omien haasteidensa, elämänväsymyksen tai eksyksissä olemisen takia, eivät onnistu kasvattamaan lasta rakkaudella.

Kun yksi kirjoittaa vihapuheen, sen suuri suosio perustuu siihen, että vihaajien tunteet tulevat hyväksytyiksi, ei niinkään siihen mitä sen asiasisältö on.

Me katsomme kaikkea ja kaikkia hallitsevien mielikuvien ja omien tunteidemme takaa.

Mielikuvat ovat rakentuneet suojaamaan meitä, mutta niistä on tullut meitä rajoittava tekijä. Lopulta ei ole niin, että mielikuvat murtuisivat yksi kerrallaan. Ihmisessä on tapahduttava kokonaisvaltainen muutos, jolloin mielikuvat häviävät kokonaan.

Aivojen nopea intuitiivinen ajattelujärjestelmä hallitsee hidasta analyyttistä ajattelujärjestelmää. Lyhyesti sanottuna tunteet hallitsevat järkeä. Asenteita ei voi muuttaa. Ne muuttaa jokainen ihminen itse.
Vaikka kirjoittaisi kuinka perusteellisesti, ei muutosta tapahdu ennen kuin ihminen tunnistaa omat tunteensa ja päästää niistä irti.

Jos haluaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Oscari Wirola

Joonas hyvä, miten kirjoitatkaan hienosti vaikeasta, hyvin vaikeasta asiasta. Miten hyvin lapsi kuvastaakaan omaa ympäristöön ja sen arvoja, mutta eritoten välinpitämättömyyttä lapsesta itsestään.

Millainen tulevaisuus onkaan maalla, jossa on jopa satojatuhansia katulapsia, joilla ei ole tietoakaan rakkaudesta ja kiintymyksestä. On vain vihaa ja silmitöntä vihaa.

Nyt kommunismin romahduksen seurauksena syntyneet vuosikerrat ovat tulleet aikuisikään ja se varmaan näky jo nyt naapurin poliittisena käyttäytymisenä. Sehän on vain kaiken epäilemistä ja suunnatonta vihaa. Valitettavasti!

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Monelle kyky rauhaan ja rakkauteen vaatisi alitajunnan rakenteiden avaamista osaavan psykiatrin ohjauksessa. Kuinka saada alitajunta auki, jotta sitä voidaan korjata?

markku palonen

Romanian presidentti kasvatti haltuunottamia lapsia valtiollisissa lastenkodeissa lapsia, jotka vanhemmat olivat hyljänneet ,jossa ns.rakkaus oli kaukana lapsista .
Osa oli sidottu sänkyihin ja ne jotka eivät olleet ,eivät saaneet äidin rakkautta ns. sylihoitoa.
Kun sitten Ceaucskun valta romahti ja näitä lapsia lähetettiin ympäri eurooppaa sijaiskoteihin ,niin huomattiin, että ne lapsetn jotka olivat yli 6 vuotiaita ja ikänsä olleet vailla vanhempien rakkautta ,eivät enään huolenpidosta huolimatta toipuneet normaaliin elämään, vaan jäivät jonkinlaiseen tunteettomaan tilaan,josta elämä sitten jatkui vihan sekä välittämättömyyden valtaan.
Kouluikäisten lasten eli noin 6 vuotiaiden häiriintyneiden lasten tilaa on erittäin vaikeaa korjata ,se täytyy tehdä vuosia aikaisemmin.Jos yhteiskunta on laittanut vanhemmat tiukoille ,niin että lasten kasvatus häiriintyy on kyseessä perustan pettäminen alle 6 vuotiaiden kohdalla ja luultavasti yhteiskunnan rakenteen lahoaminen näiden lasten aikuistutttua.Koulu ei sitä enään pysty korjaajaamaan vaikka opettaja olisi kuinka kiva hyvänsä.

markku palonen

Lapsen tunnekehitys syntyy jo kohdussa ja syntymän jälkeen lapsi tarvitsee sylirakkautta sekä turvallisuutta.Kyseessä on normaali kehityksen alku jonka luonnollinen kehitys on synnyttänyt.Ei ihmislapsen kehitys kuin kärpäsen toukan kehitys.Kyseessä on erillainen elämän alku.

Tämän blogin suosituimmat